|
h É p y n
|
|
SANOMAT
|
|
Anno 2002
|
|
Päätoimittaja
|
|
Harry Holmqvist
|
|
|
|
LUKIJOITA NYT:
|
|
Vuosikerta 2
Numero 5
|
|
Tännää on:
|
|
ja kello näyttää:
|
|
Nykyaika
|
|
Ei voi kun valittaa kun tämänpäivän mukulat kasvaa niin virtaviivaisessa
yhteiskunnassa ettei asioita erota toisistaan. Kaikki pyritään tekemään niin samanlaisen neutraaliksi ja mitään-sanomattoman tasapaksuksi avaruusajan ilmiöksi ettei edes pikkupojat enää istu tienposkessa arvailemassa kilpaa autojen merkkejä - kaikkihan ne on samannäköisiä merkistä riippumatta. Tietokoneella suunniteltuja sieluttomia koneita.
Toista se oli ennen vanhaan (50-luvulla) kun merkit erosivat toisistaan ulkonäön ja
kaikenlaisten hienouksien puolesta. Silloin oli merkillä väliä. Dollarihymy, se oli jotain se. Itäauto olikin sitten taas jotain muuta.
Kakarana kun vappuna heiteltiin serpentiiniä ohiajavien autojen päälle niin varmasti
jokainen piti serpentiinirullastaan kiinni kun lähestyi joku Moskovitsi, Popeda tahi Volga. Volkkarin tai Skodan päälle saattoi jo uhrata pienen pätkän nauhaa, Opelin ja Panhardin päälle hiukan enemmän. Mutta annahan olla kun näköpiiriin ilmaantui Chevrolett, Oldsmobile, Pontiac tai Studebaker puhumattakaan Ford Thunderbirdistä tai Cadillacista niin kyllä oli ilma täynnä serpentiiniä. RollsRoycen tai Jaguarin sitä vain saattoi toivoa näkevänsä joskus tulevaisuudessa. Mersut ja Vaukshallit oli niin tavallisia takseina ettei niihin uhrattu pätkääkään serpentiiniä, ellei niiden perässä sattunut ajamaan joku "Mosse" silloin sai Mersukin serpentiiniä mielenosoituksena Mosselle - ryssä,phtyi.
Yksi niitä kauneimpia malleja - jos niitä ylipäänsä voi laittaa mihinkään järjestykseen -
oli Ford Thunderbird. Hyvänä kakkosena tuli Corvette Sting Ray. Ne ei olleet vain mekaanisia vehkeitä - niillä oli sielu. Ne uhkuivat persoonallisuutta ja arvokkuutta. Tällaisen minä ostan kun kasvan isoksi, siinä oli haave jota vaalittiin ja hellittiin siihen päivään asti kunnes isäpappa prutkutteli IFA:lla kotipihaan ja romutti kaikki haaveet. Sitä sai hävetä silmät päästään kavereiden keskuudessa.
Mutta niin kuin autoista on tehty virtaviivaisia massatuotantoon soveltuvia tuotteita
jotka eivät millään tavalla eroa toisistaan niin ihmisestäkin yritetään muokata yhtenäistä sielutonta tuotantovälikappaletta. Katsotaanpa vaikka Maon Kiinaa - onneksi se kokeilu epäonnistui.
ELÄKÖÖN YKSILÖLLISYYS
&
OMAPERÄISYYS
|
|
Tukholmassa 29/10 2003
|
|
Den här sidan ändrades senast 2003-10-29
|