Sida 4

Taas kerran on homot juhlineet Tukholmassa. Gay-gala on homopiireissä
kuin Rion karnevaali, niin iso tapahtuma että se oikein televisioidaan
(mikähän porukka sielläkin päättää ohjelmista?).

On aika käsittämätöntä että luonnon tekemä biologinen katastrofi on
juhlimisen arvoinen asia. Mitä juhlimista siinä on että hormonit ja geenit on
sekaisin?

Hyvin on homot asiaansa ajaneet kun se on tullut niin muotiin että eräs
90:nen eläkkeellä oleva ruotsalaisdiplomaatti julkisesti mainostaa olevansa
homo ja että homous tänään on normaalia! Oletettavasti Ruotsin
diplomaattikunnan keskimääräinen älykkyysosamäärä on ottanut aimo
harppauksen ylöspäin tämän herran jäätyä eläkkeelle.

Koko viihdeteollisuus tuntuu olevan homojen myrkyttämä, sitä kautta
pääsee hyvin mainostamaan asiaansa ja julkkikseksi, jaetaan
kaikenkarvaisia palkintoja kuten "kansakunnan ykköshomo" ynnämuuta.
Ruotsin euroviisukarsinnat oli paraati esimerkki kuinka homot saavat
itsensä esille. Esitys oli mauton jopa ällöttävä.

Ruotsissa homoutta ei enää luokitella sairaudeksi, mutta kyllä yleinen
mielipide tänä päivänä pitää sitä kaikkea muuta kuin normaalina.

Gay - niin kuin ilmiötä hienosti nimitetään - ei itse voi sille mitään. Hän on
sellainen kun on, mutta asia tulee toiseen valoon kun aikuistan
luonnottomaan suhteeseen sekoitetaan lapsia.

Asukoon yhdessä ja eläköön parisuhteessa jos haluavat - se on heidän
oma asiansa, mutta kun yritetään adoptoida lapsia on menty liian pitkälle.
Aika sen näyttää miten siinä asiassa käy, iho menee kananlihalle kun
ajatteleekin sellaista mahdollisuutta. Mutta eiköhän joku julkisuutta
halajava "kallonkutistaja" pysty tämänkin asian kääntämään lasten
parhaaksi. Onhan se ihan normaalia että isän nimi on Kalle ja äidin nimi
Julle.