Uskon tulee toimia myös kodissa

Ylipäitten perheessä on paljon, mikä yhdistää. Sekä Tuija että Markku ovat ammattimuu-sikkoja Sibeliusakatemiasta oppinsa saaneita, Tuija diplomilaulaja ja Markku kanttori. Perhettä yhdistää myös neljä lasta ja hengellinen työ, mutta ennen kaikkea usko elävään Jumalaan, joka on antanut uutta sisältöä ja uusia päämääriä elämään, mutta näin ei ollut aina.

Markku: Olen kasvanut uskovassa kodissa ja tulin 12-vuotiaana uskoon, kun oma isäni rukoili sängyn laidalla. Jumala kutsui minut, ja koin voimallisesti Pyhän Hengen täyteyden, kun rukoilin yhdessä samanikäisen pojan kanssa. Pyhä Henki tuli kuin humauksena, emmekä tienneet kuinka kauan siinä olimme. Isäni, joka oli tuomassa leipiä, kuuli oven takaa, mitä oli tapahtumassa, ja kääntyi takaisin. Se oli voimakas kokemus. Jo tuolloin sain Jumalalta kutsun rukoilla sairaiden puolesta, mutta muuta asiat tulivat esteiksi.

Ei apua feminismistä tai New Agesta
Tuija: - Olen ollut mukana feministisissä ja teosofisissa järjestöissä. Haluaisin sanoa, että ihmisen perimmäisenä tarkoituksena on löytää yhteys Luojaansa ja saada sisäinen rauha. Sitä etsin hirvittävästi eri paikoista, ja se kaikki oli omaa yritystä. Yritin olla kasvissyöjä ym. ja täten yritin itse sovittaa perussyntejäni.
- Haluan sanoa, että Jeesus on tie totuus ja elämä, joka pitää sisällään oman minuuden löytämisen, elämän tarkoituksen ja sisäisen rauhan löytämisen.
- En tiedä ovatko naiset enemmän näissä liikkeissä mukana, mutta aivan selvästi tämä on vähän "fiksumman porukan", koulutetumman väestön, toimintaa. Meillä sen sijaan ei ole vain ideologiaa, filosofiaa tai oppia, meillä on persoona, Jeesus. Ratkaisu ongelmiini ei ole ajatusrakennelmat, vaan persoona, joka sanoo, että minussa on kaikki, mitä tarvitset. Jeesus on elämän leipä.
- Rohkaisen ihmisiä selvittämään kysymystä, että onko totta, että Jumala rakastaa minua.Siinä on ratkaisu kaikkeen sisäiseen hakemiseen. Kun Kristuksen rakkaus kohtaa sinua, löydät ratkaisun.

Palvelutehtävä
Tuija: - Minulla on tehtävä seurakunnan musiikkielämässä, kertoo Tuija. Olen ollut johta-massa musiikkia seurakunnassa jo 90-luvun alusta lähtien, jolloin Jumala kutsui minut työhönsä. Aloin yhdessä puolisoni Markun kanssa pitää iltoja, joissa rukoiltiin, laulettiin ja puhuttiin. Jatkoimme niitä noin parin vuoden ajan. Haluaisin kuitenkin enemmän olla palvelemassa Jumalaa laulun kautta.
- Palatsiseurakunnassa olen myös ollut mukana musiikissa. Ulospäin näkyvä toiminta on juuri nyt minimissä pienten lasten takia, mutta vedän Krito-ryhmää (Kristus todelliseksi keskuudessamme). Se on sisäisen eheytymisen kahdentoista askeleen ohjelma. Ohjelman on laatinut amerikkalainen Ron Ross. Siinä on kaksi kurssia, joihin kuuluu kirja. Sitä voisi luonnehtia Kristus-keskeiseksi toipumisryhmäksi. Olen myös mukana vetämässä Alfa-ryhmää. Teen näitä kotona, ja sen vuoksi minulla on lapsenvahti.

Onko sinulla naisena ja äitinä tarpeeksi tilaa seurakunnassa?
- Kyllä, ei ole minkäänlaisia ongelmia. Markku pyytää minua jatkuvasti ja jatkuvasti tukee ja kannustaa. Ongelmana on se, etten aina pysty menemään kaikkeen mukaan.
Uskon tulee toimia kodissa
Markku lisää, että seurakuntatyö on vienyt häneltä viime aikoina melkein kaiken ajan, mutta hän on kyllä nyt viimeisen vuoden aikana halunnut satsata lapsiin ja vaimoon erityisesti. Jos en kotona elä niinkuin opetan, enkä saa perhettäni mukaan, niin en pysty ihmisille valehtelemaan. Haluan olla seurakunnassa sitä, mitä olen kotona ja kotona sitä, mitä olen seurakunnassa. Tästä on Jumala puhunut ja tästä on täytynyt tehdä monta kertaa parannusta ja Jumalan on pitänyt puhdistaa. Minun on täytynyt ihan käytännössä priorisoida uudelleen asioita.

Ole oma itsesi
Tuija jatkaa, että on hyvä, että Markku sanoi tämän. On vaikeaa tehdä asioita Herralle delegaationa muilta ihmisiltä. Ei ole kyse siitä, etten halua alistua toisille, vaan että Jumalan työn on aivan toisella tavalla lähdettävä minusta itsestäni käsin, omakohtaisesta uskonelämästäni. Minun oman tahtoni ja minuuteni täytyy löytyä, jotta voisin jotain antaa. Jos minulla ei ole itseäni, niin en voi antaa itseäni toisille ja Juma-lalle.Työtä ei saa kokea taakkana ja rasitteena, vaan se tulee tehdä ilolla.
- En halua olla ulkoaohjautuva. En voi sillä perusteella palvella Jumalaa, että miellytän miestäni. Olen tehnyt sen ratkaisun elämässäni, että olen antanut itseni sataprosenttisesti Jumalalle. Tunnustan mieheni perheen pääksi ehdottomasti. Ehdoton haluni on palvella Jumalaa ja olla alamainen miehelleni. Olen käynyt tätä prosessia viime aikoina ja nyt olen löytämässä oman paikkani.

Oliko teidän elämässänne jokin erityinen käänne?
Markku: - 1986 avioliittomme oli hajoamassa. Sinä vuonna Tuija tuli uskoon, ja minun uskoni uudistui. Jumala alkoi sitten valmistaa minua tulevia tehtäviäni varten.
- Vuonna 1990 Jumala alkoi puhua syvemmin, ja hän alkoi valmistaa minua ja Markku Koivistoa, joka tuolloin sairastui. Vuonna -91, kun Markku palasi sairaslomalta ja minä kesälomalta, kerroimme toisillemme, mitä Pyhä Henki oli tehnyt. Päätimme, että alamme pitää seurakuntailtoja, joissa rukoilemme ihmisten puolesta.
- Menimme eteenpäin lapsen uskossa. Meillä ei ollut mitään kokemusta rukouspalvelusta ja luulimme, että joka paikassahan näin tehdään. Monta vuotta myöhemmin huomasimme, että eihän tämän tapainen rukouspalvelu ollutkaan kovin yleistä. Olimme olleet hyvin radikaaleja ja menimme hyvin rohkeasti eteenpäin.
- Ennenkuin Toronton herätystä olikaan, oli meillä ihan samat ilmiöt. Olemme kuitenkin vain sitä vanhaa Jeesuksen lähettämää Pyhän Hengen herätystä.

Teksti: Pauli ja Sirpa Kemi